Tieteellisesti tarkimmat avaruuselokuvat osa 1: Kuu (Moon, 2009)

Avaruutisankkuri katsoo paljon elokuvia. Tässä (varmaankin hitaasti etenevässä) artikkelisarjassa kerrotaan lyhyesti tieteellisesti tarkimmista elokuvista, jotka ovat myös olleet Avaruutisten mieleen.

Aloitetaan hieman vähemmälle huomiolle jääneestä, Sam Rockwellin ja Kevin Spaceyn tähdittämästä, Duncan Jonesin ohjaamasta elokuvasta ”Kuu” (alkup. Moon) vuodelta 2009.

”Kuu” on elokuva, joka jäi suurelta yleisöltä huomaamatta. Sääli, sillä se on yksi parhaista tieteiselokuvista. Eräs asia hienosti toteutetun fysiikan lakien noudattamisen lisäksi, on päähenkilön tavoite louhia helium-3:a Kuusta varsin realistisesti. Kiertolaisemme kantaa sitä suuria määriä ja siitä on uumoiltu yhtä merkittävää tulevaisuuden energianlähdettä.

Vaikka helium-3:n käyttöä pääasiallisena energianlähteenä onkin kiistelty, kaikki elokuvassa, mukaan lukien Kuun louhinta, energia ja avaruusalukset, mahtuvat yleisesti hyväksyttyjen ja todistettujen tieteellisten perusteiden ja tosiasioiden puitteisiin. ”Kuu” ansaitsee toki kiitosta paljon enemmästä kuin vain tästä näkökulmasta, kuten yllättävistä juonenkäänteistä, mutta nimenomaan fyysistä realistisuutta pidetään yhtenä sen suurimmista vetovoimatekijöistä. Enempää spoilaamatta, kannattaa kuitenkin itse juonenkäänteisiin suhtautua varauksellisemmin.

Jos et ole vielä nähnyt tätä elokuvaa, löydät sen tarjoavat striimauspalvelut esimerkiksi JustWatchista.

Viimeksi muokattu 12.3.2024 10:13