Kaukoputkiesittely: Sky-Watcher Skymax-127

Avaruutisankkuri palasi lapsuusvuosien takaisen harrastuksensa pariin pari vuotta sitten ja hommasi uuden, Sky-Watcher Skymax-127 -kaukoputken. Tässä vähän lisätietoja laitteistosta.

(Tämä EI ole maksettu mainos.)

Esittely

Sky-Watcher Skymax-127 on Maksutov-Cassegrain -tyyppinen kaukoputki, joka on varustettu helposti kuljetettavalla AZ-GTi-jalustalla. Jalusta muodostaa oman WiFi-verkon, johon voi yhdistää Android- tai iOS-laitteen SynScan-ohjelman avulla. Edistyneempi SynScan Pro -sovellus tarjoaa vielä enemmän vaihtoehtoja käyttöön, ja voitkin yhdistää putken jopa omaan kotiverkkoosi. Myös Windows-versio on saatavilla.

Jalustassa on sisäänrakennettu paristokotelo (8xAA), ja vaihtoehtoisesti sitä voi käyttää ulkoisella virtalähteellä (7-14V, 0.75A). SynScan-ohjelma hyödyntää ohjauslaitteen GPS-, päivämäärä- ja aikatietoja automaattisesti, joten käyttäjän ei tarvitse syöttää niitä manuaalisesti.

Jalustassa on käytössä Sky-Watcherin ”Freedom-Find” -teknologia, joka mahdollistaa kaukoputken manuaalisen suuntaamisen ilman, että järjestelmä menettäisi tietoaan asennosta. Jalustaan voi liittää SynScan-käsiohjaimen (erillinen lisävaruste) sekä kameran ”snap”-liitännällä.

Skymax-127:n optiikka perustuu Maksutov-Cassegrain -rakenteeseen, joka tarjoaa kompaktin ja helppohoitoisen kaukoputken. Se on erityisen sopiva aloittelijoille helppokäyttöisyytensä ja hyvän kuvanlaatunsa ansiosta.

Mikä Maksutov-Cassegrain?

Maksutov-Cassegrain on teleskooppityyppi, joka yhdistää heijastavaan ja taittavaan optiikkaan perustuvat ominaisuudet. Se kuuluu katadioptrisiin kaukoputkiin, joissa käytetään sekä linssejä että peilejä parhaan mahdollisen kuvanlaadun saavuttamiseksi. Maksutov-Cassegrainin optinen rakenne on suunniteltu erityisesti ajatellen kompaktia ja helppohoitoista teleskooppia, jossa kuva on kirkas, terävä ja vääristymätön.

Keskeiset piirteet Maksutov-Cassegrain-kaukoputkesta:

1. Meniskilinssi: Kaukoputken etuosassa on paksu, hieman kupera meniskilinssi, joka auttaa korjaamaan pallopoikkeamaa (spherokromatismia). Tämä linssejä käyttävä elementti takaa, että kuva on tarkka koko näkökentän alueella.
2. Parabolinen pääpeili: Valo heijastetaan meniskilinssin läpi pääpeilille, joka on parabolinen. Tämä rakenne mahdollistaa kompaktin putken, koska optinen polku taittuu putken sisällä.
3. Toissijainen peili: Meniskilinssin keskellä on toissijainen peili, joka heijastaa valon takaisin kohti okulaaria. Tämä mahdollistaa tarkan ja selkeän kuvan, ja polttoväli voi olla huomattavasti pidempi kuin kaukoputken pituus antaen enemmän suurennusta kompaktissa muodossa.
4. Pitkä polttoväli: Maksutov-Cassegrain -teleskoopit ovat tunnettuja pitkästä polttovälistään suhteessa putken pituuteen. Tämä tekee niistä erityisen sopivia kohteisiin, jotka vaativat suurennusta, kuten planeetat, Kuu ja tiheät kaksoistähdet.
5. Sopii monenlaisiin havaintoihin: Maksutov-Cassegrain -teleskoopit ovat monipuolisia, sillä ne soveltuvat sekä taivaan kohteiden että maanpäällisten kohteiden tarkkailuun. Kompakti koko tekee niistä helposti kuljetettavia ja verrattain kevyitä, mutta samalla ne tarjoavat vahvan suorituskyvyn.
6. Suljettu putki: Suljetun putkirakenteensa ansiosta Maksutov-Cassegrain -teleskoopit keräävät vähemmän pölyä ja kosteutta sisäänsä verrattuna avoimiin kaukoputkiin, mikä vähentää huoltotarvetta.

Maksutov-Cassegrain on siis erinomainen valinta aloittelijoille ja kokeneille harrastajille, jotka etsivät teleskooppia, joka on helppo käyttää, mutta tarjoaa korkeatasoista suorituskykyä erityisesti suurennusta vaativissa havainnoissa.

Käyttö planeettojen kuvaukseen

Planeettojen kuvaaminen Maksutov-Cassegrain-kaukoputkella, kuten Skymax-127, on erinomaista sen pitkän polttovälin ja kompaktin rakenteen ansiosta. Seuraavassa on ohjeita, miten saat kuvattua planeettoja tällaisella kaukoputkella:

1. Valmistele laitteisto

• Teleskoopin jalusta: Avaruutisankkurin paketissa on AZ-GTi-jalusta, joka on vakauden ja helpon suuntauksen kannalta tärkeä, erityisesti pitkien polttovälien kanssa. Jalustaa voi käyttää WiFi-yhteyden ja SynScan (Pro) -ohjelman avulla tarkkaan kohteiden suuntaukseen.
• Kameran valinta: Käytä digikameraa tai planeettakuvaamiseen erikoistunutta astro-kameraa, joka voidaan liittää kaukoputkeen. Webcam-tyyliset kamerat tai DSLR-kamerat toimivat hyvin planeettakuvauksessa. Avaruutisankkurilla on käytössä toistakymmentä vuotta vanha Canon EOS 600D.
  • Webcam tai Astro-kamera: Näitä voidaan kiinnittää suoraan okulaarin paikalle adapterin avulla.
  • DSLR-kamera: Käytä T-adapteria, joka mahdollistaa kameran kiinnittämisen kaukoputken fokuseriin ilman okulaaria. Avaruutisankkurilla on käytössä muokkaamaton Canon EOS 600D ja T-adapteri.

2. Valitse sopivat kuvauskohteet

Planeetat kuten Jupiter, Saturnus, Mars ja Venus ovat hyviä kohteita Maksutov-Cassegrain-kaukoputkelle. Näitä kohteita on kirkkauden ja näkyvyyden vuoksi helpompi kuvata.

• Jupiter: Voit kuvata sen pilvivyöhykkeet ja joskus jopa sen neljä suurinta kuuta. Jopa punainen pilkku on mahdollista kaapata kuvaan.
• Saturnus: Renkaiden rakenne on helposti nähtävissä ja kuvattavissa Maksutov-Cassegrainilla.
• Mars: Hyvin näkyvillä ollessaan Marsin pinnan yksityiskohtia ja napakalotteja voi yrittää tallentaa.
• Venus: Seuraile Venuksen vaiheita.

3. Käytä Barlow-linssiä

• Maksutov-Cassegrainilla on jo luonnostaan pitkä polttoväli, mutta Barlow-linssi voi lisätä suurennusta entisestään, mikä on hyödyllistä planeettakuvauksessa. Barlow-linssiä käyttämällä saat kuvista tarkempia ja yksityiskohtaisempia.

4. Kuvaustekniikka: Video ja kuvien pinoaminen

Planeettojen kuvaamisessa yleinen tekniikka on kuvata lyhyt video ja sen jälkeen pinota siitä saadut yksittäiset kuvat. Tämä auttaa vähentämään ilmakehän aiheuttamaa häiriötä ja parantaa kuvanlaatua.

• Video: Käytä kameraa, joka tallentaa lyhyen videon (esim. 1-3 minuuttia), sillä videon aikana saadaan useita satoja tai tuhansia ruutuja.
• Kuvien pinoaminen: Voit käyttää ohjelmia, kuten RegiStax tai AutoStakkert!, jotka pinoavat videosta parhaat ruudut yhteen terävän kuvan saamiseksi.

5. Fokuksen säätäminen

Tarkka fokusointi on tärkeää planeettakuvauksessa. Planeetat ovat pieniä ja vaativat tarkkaa hienosäätöä kuvan terävyyden varmistamiseksi. Käytä aikaa löytääksesi täydellisen tarkennuksen. Kameran näyttö voimakkaalla digitaalisella suurennuksella auttaa tässä.

6. Seuraa planeettoja

AZ-GTi-jalusta ja SynScan (Pro) -ohjelma voivat auttaa planeetan seuraamisessa taivaalla. SynScanin ja jalustan tarkka kohteenseurantajärjestelmä pitää planeetan keskellä näkökenttää, mikä on erityisen tärkeää pitkien polttovälien kanssa kuvatessa.

7. Oikeat asetukset ja jälkikäsittely

• Valotusajat: Planeettakuvauksessa valotusajat ovat lyhyitä, koska planeetat ovat kirkkaita kohteita. Voit käyttää lyhyitä valotusaikoja (muutamia millisekunteja) välttääksesi ylivalottamisen.
• ISO-arvo: DSLR-kameralla kuvattaessa valitse kohtuullinen ISO-arvo, esimerkiksi 400-800, riippuen planeetan kirkkaudesta ja taustan tummuudesta.
• Kuvan jälkikäsittely: Pinoamisen jälkeen voit käyttää ohjelmistoja, kuten Photoshop tai GIMP, kuvan kontrastin ja yksityiskohtien parantamiseksi.

Yhteenveto

Maksutov-Cassegrain-kaukoputkella, kuten Skymax-127, planeettojen kuvaaminen on mahdollista yhdistämällä vakauden, oikean kameran ja videokuvauksen pinoamistekniikan. Jalustan suuntauksen ja tarkan fokuksen avulla voit saada yksityiskohtaisia kuvia planeetoista.

Haaste: Punainen pilkku

Jupiterin suuren punaisen pilkun kuvaaminen Maksutov-Cassegrain-kaukoputkella, kuten Skymax-127, on jännittävä haaste, mutta täysin saavutettavissa oikeilla menetelmillä ja varusteilla. Punaista pilkkua (Great Red Spot) voi havaita selkeästi, kun planeetan pyöriminen tuo sen näkyville, ja seuraavilla vaiheilla voit maksimoida mahdollisuutesi saada hyvä kuva siitä:

1. Valitse oikea ajankohta

• Tarkista Jupiterin kiertoaika: Punaista pilkkua ei aina näy, koska Jupiter pyörii nopeasti – yksi pyörähdys kestää noin 10 tuntia. Pilkku on näkyvissä vain osan ajasta, joten varmista, että kuvaat silloin, kun pilkku on kääntymässä planeetan etupuolelle.
  • Voit käyttää erilaisia sovelluksia ja verkkosivustoja (esim. Sky & Telescope-julkaisun Jupiter’s Red Spot -laskuri), jotka kertovat tarkan ajan, milloin punainen pilkku on näkyvissä.

2. Käytä sopivia varusteita

• Teleskooppi: Skymax-127 Maksutov-Cassegrain-optinen rakenne on hyvä valinta planeettahavaintoihin. 127 mm objektiivin halkaisija ja 1500 mm polttoväli antavat tarvittavan suurennuksen.
• Barlow-linssi: Suosittelen 2x tai jopa 3x Barlow-linssin käyttöä, joka kaksin- tai kolminkertaistaa suurennuksen. Tämä on tarpeen, jotta saat riittävän lähikuvan punaisesta pilkusta ja muista Jupiterin yksityiskohdista.
• Planeettakamera: Käytä mahdollisuuksien mukaan planeettojen kuvaamiseen erikoistunutta kameraa, kuten astro-kameraa tai webcam-tyyppistä kameraa. T-adapterilla voit liittää myös DSLR-kameran suoraan kaukoputkeen.

3. Seuraa planeettaa ja käytä tarkkaa kohdistusta

• AZ-GTi-jalusta ja SynScan-ohjelma: SynScan-ohjelmalla voit helposti seurata Jupiteria automaattisesti, mikä helpottaa kohteen pitämistä näkökentässä pitkiä aikoja. Tämä on erityisen tärkeää, kun kuvaat korkealla suurennuksella.
• Käsin tarkennus: Jupiterin punainen pilkku on pieni yksityiskohta, joten tarkka käsin tehty fokuksen säätö on kriittistä. Käytä aikaa löytääksesi tarkan fokuksen, ja hyödynnä elektronista fokuseria, jos mahdollista.

4. Kuvaustekniikka: Video ja kuvien pinoaminen

Jupiterin punaisen pilkun kuvaaminen edellyttää yleensä videon kuvaamista ja sen ruutujen pinoamista. Tämä vähentää ilmakehän aiheuttamaa vääristymää ja parantaa yksityiskohtia.

• Tallenna lyhyt video: Kuvaa noin 1–3 minuutin video Jupiterista. Tämä tuottaa satoja tai tuhansia yksittäisiä ruutuja, joista voit valita parhaat.
• Kuvien pinoaminen: Käytä ohjelmia, kuten RegiStax tai AutoStakkert!, jotka analysoivat ja pinovat videosta parhaat ruudut yhteen terävämmän kuvan saamiseksi. Tämä prosessi voi tuoda esiin punaisen pilkun yksityiskohdat selkeämmin.

Kuvien pinoamisen jälkeen voit säätää kuvan kontrastia, värejä ja terävyyttä, mikä voi parantaa punaisen pilkun näkyvyyttä.

5. Oikeat asetukset kameralle

• Valotusaika: Jupiter on kirkas kohde, joten pidä valotusajat lyhyinä, yleensä 10–50 millisekuntia. Lyhyt valotusaika auttaa välttämään ylivalottumista ja vähentämään ilmakehän häiriöiden vaikutusta.
• ISO-arvo (jos käytät DSLR-kameraa): Käytä kohtalaista ISO-arvoa (esim. 400–800) riippuen kohteen kirkkaudesta ja valotusajasta. Korkeampi ISO-arvo voi tuoda esiin enemmän yksityiskohtia, mutta liiallinen ISO voi tuottaa kohinaa.
• Kuvataajuus: Valitse kameralle korkea kuvataajuus (frames per second, FPS), mikä lisää kuvien määrää videon aikana ja antaa enemmän ruutuja pinoamiseen.

6. Sääolosuhteet ja ilmakehän vakaus

• Ilmakehän vakaus (seeing): Planeettojen kuvaamiseen tarvitaan mahdollisimman vakaa ilmakehä. Etsi kuvaushetkiä, jolloin ”seeing”-olosuhteet ovat hyvät – kirkas yö ilman merkittävää ilmakehän väreilyä.
• Sääsovellukset: Sovellukset, kuten Clear Sky Chart tai MeteoBlue, voivat auttaa arvioimaan ilmakehän vakautta ja muita olosuhteita.

7. Jälkikäsittely

• RegiStax: Pinoamisen jälkeen käytä RegiStaxia aaltofunktioiden säätämiseen (wavelets), mikä tuo esiin yksityiskohdat, kuten punaisen pilkun ja Jupiterin pilvivyöhykkeet.
• Photoshop tai GIMP: Kontrastin ja värien hienosäätö jälkikäsittelyohjelmissa voi parantaa lopullista kuvaa.

Yhteenveto

Jupiterin suuren punaisen pilkun kuvaaminen onnistuu hyvin oikeilla varusteilla ja tekniikoilla. Hyödynnä pitkä polttoväli ja Barlow-linssi suurennuksen lisäämiseksi, seuraa punaisen pilkun ajankohtaa, tallenna video ja käytä kuvien pinoamista, jotta saat yksityiskohtaisen kuvan.

Viimeksi muokattu 12.10.2024 21:14